Muutama kuukausi taaksepäin perustin ensimmäisen blogini. Päivitin sitä vain pari kertaa, sitten juttu lopahti. Tänä aamuna eksyin vahingossa tuolle vanhalle blogilleni ja kauhistuin, miten paljon olenkaan muuttunut tänä aikana! Eli, totta kai minun oli pakko perustaa uusi blogi.

Ehkä kertoisin sitten hieman itsestäni, jos oletamme jonkun käyvän lukemassa tätä blogiani. Olen siis Ai, tai Ai-chan, jokainen kutsukoon kuten tahtoo. Ikää on kertynyt huimat 13-vuotta, eli olen vielä aika keskenkasvuinen rääpäle. Omistan j-rokkareiden kuvilla päällystetyn huoneen, pikkuveljen ja vaaleanpunaisen Mp3-soittimen (hah, älkääkä luulko että sain sen viime jouluna jolloin ne vasta tulivat Suomeen, olin saanut sen jo vuotta aiemmin. Tykkään muistuttaa asiasta, olin niin ylpeä vielä syksyllä kun kellään muulla ei ollut tuollaista soitinta. Nyt olen taas katkera). Jos en vielä sattunut mainitsemaan, olen aika koukussa kaikkeen Japaniin liittyvään, musiikkipuolelta suosikkeihin kuuluu ainoastaan j-rock, luen ja piirtelen mangaa ja kuolaan japanilaisia miehiä. ^^" Eli nyt tiedätte minusta kaiken tarpeellisen joten voimme siirtyä seuraavaan aiheeseen.

Jos joku vielä tämänkin luettuaan viitsii tulla selaamaan tätä päiväkirjaani, niin ihan varoituksen sanalla, saatan joskus rustata tänne sitä surullisen kuuluisaa teiniangstia jolle kyllä joutuu ja pitääkin nauraa. Ja joskus taasen kirjoitukseni ovat yhtä ihkutusta, kun olen niin hyvällä tuulella tuijotettuani j-rock-videjä koko päivän. Joskus olen vain niin tylsistynyt, että tulen tänne listaamaan jotain lempibändejä tai vaikka hienoimman värisiä sukkia, mutta ei kannata välittää. Kyllä minussa on hyviäkin puolia, ne eivät vain aina pääse ihan esille.

Ja lainaten nyt nettikaveriani Johannaa, olen kuulemma "sisäänpäin kääntynyt ukepallero, joka ei uskalla näyttää tunteitaan". Ja se on kuulemma söpöä. Eli, varautukaa tuollaiseen. Jossusta saatte varmasti kuulla myöhemminkin. >8D

Ja on minulla ystäviä oikeassakin elämässä, vaikkakin melko vähän. Kokonaisen kuukauden ajan olen omistanut jopa parhaan ystävän, joka on nimeltään Yoru-kun. Yoru on tuleva manga-artisti joka muuttaa kanssani Japaniin sitten isona, tai vaihtoehtoisesti tuo haluaisi olla kuuluisa kitaristi, ihan vain että saisi riehua. Jossu haluaisi myös olla kitaristi, minä basisti. Ja ihan kuin yksikään meistä osaisi soittaa mitään. *nauru* No, unelmilla ja mielikuvituksella eletään. Yoru tulee meille tänään yöksi, ja olen erittäin kauhuissani. Koska ei siitä koskaan tiedä, jos se äkkiä yltyy leikkimään Reitaa, kuten eilen.. Noh, saatte mahdollisesti kuulla jo huomisissa että selvisinkö yöstä Yoru-kunin kanssa samassa huoneessa. Toivotaan parasta.

Oho, tulipa tästä pitkä. o.O En olekaan näköjään pitkiin aikoihin purkanut mietteitäni oikein kunnolla. Ja koko tämän ajan kuuntelin Morning Musumen Say Yeah:ia, eli olen satavarmasti ylipirteällä tuulella ja jaksan kukkua amuyöhön asti. Nyt pitäisi imuroida, ja koska olen jo muutenkin laiminlyönyt velvollisuuksiani niin paljon, teen sen. Näkemiin ~ <3

--Ai